Blogi

Virtsankarkailu yleistyy ikääntymisen myötä etenkin monisairailla laitoshoidossa olevilla naisilla sekä dementoituneilla vanhuksilla.Yleisimmät syyt virtsankarkailuun ovat vanhenemisesta aiheutuvat muutokset. Näitä ovat mm. munuaisten konsentraatiokyvyn heikkeneminen, virtsarakon tilavuuden pieneneminen, detrusorlihaksen heikkeneminen, anatomiset muutokset lantionpohjassa (atrofia, eturauhasen suurentuminen), miehillä retentio (ylivuotoinkontinenssi).  Lisäksi virtsankarkailuun vaikuttaa keskushermoston sairaudet, esim. delirium, dementia, aivohalvaukset jne, infektiot, ummetus sekä invasiiviset hoidot ja leikkaukset. Yksi tärkeä syy on myös normaalin virtsaamisen esteet laitoshoidossa. Ikääntyneillä kognitiivisten toimintojen ja lääkkeiden vaikutus virtsankarkailun taustalla on tärkeä selvittää.

• Jos ikääntyneellä on kolme perussairautta, riski virtsankarkailuun on kolminkertainen verrattuna ikääntyneisiin, joilla on korkeintaan kaksi perussairautta
• Virtsankarkailu on useasti alidiagnosoitu sairaus myös ikääntyneillä.
• Virtsankarkailu yhdistetään masennukseen, sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, kaatumisiin, murtumiin ja kykyyn asua itsenäisesti.
• Nokturia eli yövirtsaaminen kuormittaa omaisia sekä lisää kaatumisen riskiä, kun wc:ssä joudutaan käymään myös yöaikaan.  
• Virtsankarkailu yleisesti kuormittaa omaishoitajia ja virtsankarkailun esiintyminen lisää laitoshoidon riskiä. Virtsankarkailu on yksi tärkeimmistä syistä avuntarpeen lisääntymiselle ja tuetumpaan asumismuotoon siirtymiselle.
• Hoivakodeissa asuvilla noin 1/3 on virtsankarkailua. Virtsankarkailun yleisyys lisääntyy 10 vuoden hoitokodissa asumisen jälkeen 6%. Noin puolella, joilla esiintyy virtsankarkailua, ei ole hoitosuunnitelmaa inkontinenssiin.
• Aivohalvaus ja dementia lisää virtsankarkailun riskiä hoivakodissa asuvilla ikääntyneillä. Virtsankarkailua esiintyy muistisairailla miehillä ja naisilla yhtä paljon. Pääsääntöisesti liikkuvat muistisairaat ovat pidätyskykyisiä, mutta muistisairauden edetessä myös virtsankarkailu lisääntyy ja silloin puhutaan ns. tiedostamattomasta inkontinenssista.
• Hoivakodeissa asuville vanhuksille virtsankarkailu voi aiheuttaa hygienia- ja iho-ongelmia, univaikeuksia ja elämän laadun heikkenemistä.
• Säännöllinen avustaminen WC:n vähentää virtsankarkailun oireita. Hoivakodeissa asuvat eivät välttämättä pääse tarpeeksi usein WC:n.
• Kun ikääntyvällä esiintyy virtsankarkailua, sen taso tulisi arvioida, joiden avulla hoitohenkilökunta voi pohtia tapoja edistää ikääntyvän kontinenssia. Hoivakodeissa asuvien WC avustaminen tulisi olla osa hoitorutiineja. Joskus toimenpiteet eivät ole mahdollisia, etenkin jos ikääntyvä on monisairas, liikkumaton ja kognitiivinen tila on alentunut. Näissä tilanteissa on yleensä parempi, että ikääntyvälle taataan hyvä ja arvokas hoiva.
• Kun WC:n pääsyyn lisätään fyysinen harjoittelu, virtsankarkailun oireet vähenevät.
• Hoitajien suhtautuminen ikääntyvän tarpeeseen päästä WC:n ja ikääntyvän yksilöllinen huomioiminen sekä yksilöllinen huomioiminen vähentävät virtsankarkaamista.
• Hoitajien tiedon ja ymmärryksen lisääminen WC:n avustamisen tärkeydestä on myös yksi tekijä virtsankarkailun vähentämiseen.
• WC:n avustaminen on vähentää jätettä ja vaippojen kulutusta sekä vaatteiden ja lakanoiden vaihdon tarvetta.
• WC:ssä käyminen on ihmisoikeus.
• Jos hoivakodissa asuva joutuu sairaalahoitoon, olisi tärkeää, että rakonhallinnasta huolehdittaisiin myös sairaalajakson aikana.

Se, miksi virtsankarkailuun ei haeta apua on, että sen ajatellaan kuuluvat osaksi vanhenemista, sitä hävetään ja siksi, että ei tiedetä, että virtsankarkailua voidaan arvioida ja hoitaa. Siksi on tärkeää, että tietoisuutta virtsankarkailusta lisätään myös vanhemman väestön keskuudessa ja että vanhemmilta henkilöiltä tutkittaisiin mahdollinen virtsankarkailu. Virtsankarkailu vähentää tutkitusti elämänlaatua, joten on tärkeää, että se huomioidaan ikääntyneiden hoidossa.