Blogi

Ponnistusinkontinenssista eli tahattomasta virtsankarkailusta fyysisen ponnistuksen yhteydessä kärsii 25 % naisista 3 kuukauden aikana synnytyksen jälkeen. Vaikka virtsankarkailu ei ole henkeä uhkaava tila, vaikuttaa sen kielteisesti naisen hygieniaan, sosiaaliseen elämään, uneen ja seksuaalisuuteen sekä lisää ahdistuneisuutta ja masennusta. Virtsankarkailuongelma on yleinen synnytyksen jälkeen, mutta sitä ei raportoida terveydenhuollossa riittävän usein ja siten sen hoito ei ole riittävää. Ainoastaan puolet virtsankarkailuongelmista kärsivistä keskustelee aiheesta terveydenhoitajan tai lääkärin kanssa.

 

 Hannigan, B. Screening for Stress Urinary Incontinence at the 6-week Postpartum Visit artikkeli kuvailee projektia, jossa selvitettiin virtsankarkailun seulontaa ja sen yleisyyttä synnyttäneillä naisilla.  Seulonta tehtiin naisille, kun synnytyksestä on kulunut kuusi viikkoa. Projektin kohteena olevassa terveydenhoitoyksikössä ei ollut aiemmin selkeää menetelmää seuloa ponnistusvirtsankarkailun esiintymistä synnyttäneillä naisilla. Projektin tarkoituksena oli siis ottaa käyttöön ohjelma, jonka avulla virtsankarkailua seulotaan sekä ottaa mukaan jatkohoitosuunnitelma naisille, joilla virtsankarkailua esiintyi.

 

Ennen seulonnan aloittamista klinikalla kävi 10 viikon aikana 99 synnyttänyttä naista ja kenellekään naisista ei ollut tehty kyselyä virtsankarkailusta ja vain yksi heistä sai virtsankarkailu diagnoosin. 10 viikon aikana, jolloin seulonta tehtiin strukturoidun kyselyn avulla, klinikalla kävi 103 synnyttänyttä, 77 heistä tehtiin seulonta ja 22 heistä esiintyi ponnistusinkontinenssia.

 

Projektin seurauksena todettiin, että seulonnan avulla voidaan diagnosoida synnyttäneiden naisten ponnistusinkontinenssi ja terveydenhuollon henkilöiden on helpompi löytää siitä kärsivät naiset. Seulonnan avulla voidaan löytää ne henkilöt, jotka ovat aiemmin kärsineet vaivasta hiljaa.

 

Suomessakin olisi tarve vastaavalle seulonnalle ja virtsankarkailun puheeksi ottaminen neuvolassa tulisi olla rutiinitoimenpide. Keskustelu ei saa jäädä vain yhden kysymyksen varaan, koska kaikki eivät halua myöntää, että heillä esiintyy virtsankarkailua tai pientä lirahtelua silloin tällöin ei tunnisteta virtsankarkailuksi. Siksi strukturoitu kysely on yksi hyvä työkalu löytää virtsankarkailusta kärsivät äidit.

 

Lopuksi muutama fakta ja ajatus virtsankarkailusta synnytyksen jälkeen

• Pihtisynnytys lisää virtsankarkailun riskiä enemmän kuin imukuppi- ja normaali alatiesynnytys
• Jopa viidennellä synnyttäneistä esiintyy virtsankarkailua vuosi synnytyksen jälkeen
• Ulosteenkarkailu synnytyksen jälkeen on tarpeellista ottaa puheeksi lääkärin kanssa, se ei ole normaalia
• Virtsankarkailusta ei puhuta tarpeeksi neuvoloissa
• Raskaana olevia ja synnyttäneitä tulee tiedottaa enemmän virtsankarkailusta ja siitä, että siihen on saatavilla apua.

 

 

Virtsankarkailu yleistyy ikääntymisen myötä etenkin monisairailla laitoshoidossa olevilla naisilla sekä dementoituneilla vanhuksilla.Yleisimmät syyt virtsankarkailuun ovat vanhenemisesta aiheutuvat muutokset. Näitä ovat mm. munuaisten konsentraatiokyvyn heikkeneminen, virtsarakon tilavuuden pieneneminen, detrusorlihaksen heikkeneminen, anatomiset muutokset lantionpohjassa (atrofia, eturauhasen suurentuminen), miehillä retentio (ylivuotoinkontinenssi).  Lisäksi virtsankarkailuun vaikuttaa keskushermoston sairaudet, esim. delirium, dementia, aivohalvaukset jne, infektiot, ummetus sekä invasiiviset hoidot ja leikkaukset. Yksi tärkeä syy on myös normaalin virtsaamisen esteet laitoshoidossa. Ikääntyneillä kognitiivisten toimintojen ja lääkkeiden vaikutus virtsankarkailun taustalla on tärkeä selvittää.

• Jos ikääntyneellä on kolme perussairautta, riski virtsankarkailuun on kolminkertainen verrattuna ikääntyneisiin, joilla on korkeintaan kaksi perussairautta
• Virtsankarkailu on useasti alidiagnosoitu sairaus myös ikääntyneillä.
• Virtsankarkailu yhdistetään masennukseen, sosiaaliseen eristäytyneisyyteen, kaatumisiin, murtumiin ja kykyyn asua itsenäisesti.
• Nokturia eli yövirtsaaminen kuormittaa omaisia sekä lisää kaatumisen riskiä, kun wc:ssä joudutaan käymään myös yöaikaan.  
• Virtsankarkailu yleisesti kuormittaa omaishoitajia ja virtsankarkailun esiintyminen lisää laitoshoidon riskiä. Virtsankarkailu on yksi tärkeimmistä syistä avuntarpeen lisääntymiselle ja tuetumpaan asumismuotoon siirtymiselle.
• Hoivakodeissa asuvilla noin 1/3 on virtsankarkailua. Virtsankarkailun yleisyys lisääntyy 10 vuoden hoitokodissa asumisen jälkeen 6%. Noin puolella, joilla esiintyy virtsankarkailua, ei ole hoitosuunnitelmaa inkontinenssiin.
• Aivohalvaus ja dementia lisää virtsankarkailun riskiä hoivakodissa asuvilla ikääntyneillä. Virtsankarkailua esiintyy muistisairailla miehillä ja naisilla yhtä paljon. Pääsääntöisesti liikkuvat muistisairaat ovat pidätyskykyisiä, mutta muistisairauden edetessä myös virtsankarkailu lisääntyy ja silloin puhutaan ns. tiedostamattomasta inkontinenssista.
• Hoivakodeissa asuville vanhuksille virtsankarkailu voi aiheuttaa hygienia- ja iho-ongelmia, univaikeuksia ja elämän laadun heikkenemistä.
• Säännöllinen avustaminen WC:n vähentää virtsankarkailun oireita. Hoivakodeissa asuvat eivät välttämättä pääse tarpeeksi usein WC:n.
• Kun ikääntyvällä esiintyy virtsankarkailua, sen taso tulisi arvioida, joiden avulla hoitohenkilökunta voi pohtia tapoja edistää ikääntyvän kontinenssia. Hoivakodeissa asuvien WC avustaminen tulisi olla osa hoitorutiineja. Joskus toimenpiteet eivät ole mahdollisia, etenkin jos ikääntyvä on monisairas, liikkumaton ja kognitiivinen tila on alentunut. Näissä tilanteissa on yleensä parempi, että ikääntyvälle taataan hyvä ja arvokas hoiva.
• Kun WC:n pääsyyn lisätään fyysinen harjoittelu, virtsankarkailun oireet vähenevät.
• Hoitajien suhtautuminen ikääntyvän tarpeeseen päästä WC:n ja ikääntyvän yksilöllinen huomioiminen sekä yksilöllinen huomioiminen vähentävät virtsankarkaamista.
• Hoitajien tiedon ja ymmärryksen lisääminen WC:n avustamisen tärkeydestä on myös yksi tekijä virtsankarkailun vähentämiseen.
• WC:n avustaminen on vähentää jätettä ja vaippojen kulutusta sekä vaatteiden ja lakanoiden vaihdon tarvetta.
• WC:ssä käyminen on ihmisoikeus.
• Jos hoivakodissa asuva joutuu sairaalahoitoon, olisi tärkeää, että rakonhallinnasta huolehdittaisiin myös sairaalajakson aikana.

 

Se, miksi virtsankarkailuun ei haeta apua on, että sen ajatellaan kuuluvat osaksi vanhenemista, sitä hävetään ja siksi, että ei tiedetä, että virtsankarkailua voidaan arvioida ja hoitaa. Siksi on tärkeää, että tietoisuutta virtsankarkailusta lisätään myös vanhemman väestön keskuudessa ja että vanhemmilta henkilöiltä tutkittaisiin mahdollinen virtsankarkailu. Virtsankarkailu vähentää tutkitusti elämänlaatua, joten on tärkeää, että se huomioidaan ikääntyneiden hoidossa.

 

Pääsääntöisesti virtsankarkailun hoitona käytetään ensisijaisesti lantionpohjan vahvistamista ja toissijaisena lääkehoitoja tai kirurgisia toimenpiteitä. Lääkityksestä tulee usein myös sivuoireita. Oireiden hoitoon voidaan käyttää myös vaihtoehtoisia keinoja ja jooga on yksi niistä.

Erään tutkimuksen mukaan keksi-ikäiset tai vanhemmat naiset hyötyvät tarkoin suunnitelluista jooga-asennoista ja harjoituksista. Tässä tutkimuksessa oli käytetty Hatha-joogan asentoja. Harjoitteita tehtiin ryhmässä sekä kotona kolmen kuukauden ajan.

 

Harjoitteiden avulla naiset oppivat kontrolloimaan lantionpohjan lihaksiaan. Jooga lievittää myös ahdistusta ja stressiä, jotka mahdollisesti lisäävät virtsankarkailun oireita entisestään. Kolmen kuukauden jälkeen ponnistusvirtsankarkailun oireet vähenivät 76% osallistujista ja pakkovirtsankarkailun oireet vähenivät 30 % osallistujista.  

 

Vaikka tutkimuksen otanta oli pieni ja tutkimukseen osallistuneet olivat liikkuvia, on tulokset rohkaisevia, kun etsitään uusia erilaisia ratkaisuja vähentää virtsankarkailua ja parantaa elämän laatua.

 

 

Tutkimus on julkaistu tammikuussa 2019 American Journal Of Obstetrics and Gynecology- lehdessä:

Huang, A, etc. 2017. A group-based yoga program for urinary incontinence in ambulatory women: feasibility, tolerability, and change in incontinence frequency over 3 months in a single-center randomized trial

 

Virtsankarkailuvaiva usein salataan, eikä ongelman olemassa oloa myönnetä itselle. Virtsankarkailua hävetään, eikä siitä välttämättä uskalleta puhua edes omalle lääkärille. Muista, että et ole ongelman kanssa yksin ja lääkärille menon viivyttely voi pahentaa tilannetta.

 

Kun päätät mennä lääkärille, on hyvä kirjoittaa mieltä vaivaavat asiat ylös vaikka paperille, jotta et unohda kysyä sinua mieltä askarruttavista asioista. Pidä myös päiväkirjaa virtsaamisesta. Kirjoita ylös WC:ssä käyntikerrat ja kaikki virtsankarkailukerrat. Päiväkirja helpottaa lääkäriä arvioimaan karkailun tason ja tyypin. Päiväkirjaan on myös hyvä kirjata päivittäiset syömiset ja juomiset, missä tilanteissa virtsankarkailua tapahtuu sekä mahdolliset käytössä olevat virtsankarkailusuojat. Päiväkirjaa olisi hyvä pitää 2-3 päivää, jotta se olisi mahdollisimman lähellä todellisuutta.

 

Lääkärin ehdottamat hoitokeinot voivat olla yksinkertaisia kuten rakkokoulutus tai lantionpohjalihasten harjoittelu. Jos näistä ei ole apua voi kirurgiset toimenpiteet tai lääkitys olla tarpeen. Näiden tarkoituksena on poistaa virtsankarkailun syyt. Jos haluat lisää tietoa, tulee sinun keskustella lääkärisi kanssa. Asiasta kysymistä ei kannata pelätä, koska kyseessä on sinun terveytesi.

 

Rakkokoulutus

Rakkokoulutus on yksi virtsankarkailun hoitomuodoista, joissa ei tarvita kajoavia toimenpiteitä. Rakkokoulutus sopii etenkin henkilöille, joilla virtsankarkailu aiheutuu alempien virtsateiden toiminnallisista häiriöistä. Rakkokoulutuksen tavoitteena on vahvistaa ja palauttaa heikentyneen virtsarakon lihasten toimivuutta ja samalla pidentää WC:ssä käyntien väliä. Toinen vaihtoehto on WC-harjoittelu, jossa virtsaaminen tapahtuu suunnitellun aikataulun mukaan. Aikataulu laaditaan päiväkirjan perusteella. Tavoitteena on saada virtsaamiseen sopiva väli (n. 2-4 h) siten, että rakko ei täyty liikaa ja vältyttäisiin voimakkaalta virtsaamisen tarpeelta.

 

Lantionpohjalihasten harjoittelu

Lantionpohjanlihasten harjoittelulla voidaan helpottaa virtsankarkailun oireita, mutta myös ennaltaehkäistä oireiden syntymistä. Harjoitukset aloitetaan yleensä lihasten tunnistamisella. Tunnistamisharjoitukset miehille ja naisille löydät täältä. Tarkempia harjoitteluohjeita julkaistaan blogissa myös myöhemmin.

 

Olipa virtsankarkailu jatkuvaa tai tilapäistä, oikeanlaisella virtsankarkailutuotteella voit helpottaa ongelmasta aiheutuvia ongelmia. Tilaa omasi nyt verkkokaupastamme, toimitamme ne huomaamattomasti suoraan kotiin!

Enimmäiseen postaukseen halusimme kerätä lyhyesti tietoa kuinka virtsatiet toimivat, koska se auttaa ymmärtämään paremmin, mitä virtsankarkailulla tarkoitetaan. Listasimme myös virtsankarkailun tyypit tähän lyhyesti, mutta lisää infoa virtsankarkailun tyypeistä voit lukea täältä. 

 

Virtsa muodostuu munuaisissa, joita ihmisellä on kaksi kappaletta . Munuaiset tärkeimmät tehtävät on poistaa elimistöstä kuona-aineita, ylimääräistä nestettä sekä säädellä veden ja suolan määrää kehossa. Lisäksi ne ovat mukana verenpaineen ja happo/emästasapainon säätelyssä. Virtsa muodostuu, kun veri kulkee munuaisessa sijaitsevat suodatinjärjestelmän kautta, jossa kuona-aineet ja elimistön ylimääräinen neste muodostavat virtsan. Suodattunut veri palautuu puhdistettuna verenkiertoon ja virtsa kulkeutuu munuaisen keskellä olevaan onteloon eli munuaisaltaaseen. Munuaisaltaasta virtsa kulkeutuu virtsanjohtimia pitkin virtsarakkoon. Kun virtsa on kulkeutunut rakkoon, virtsanjohdin sulkeutuu, jotta virtsa ei pääse virtaamaan takaisin munuaisiin päin.

 

Virtsarakko sijaitsee alavatsalla lantion pohjassa. Virtsarakon joustavien seinämien ansioista virtsarakkoon mahtuu kerralla noin 400-700 ml, tarvittaessa jopa 1000 ml virtsaa. Virtsarakon tehtävä on varastoida virtsaa sekä osallistua rakon tyhjentämiseen.  Virtsarakon täyttyessä rakon detrusorlihas venyy. Kun rakko on täynnä, virtsarakossa olevat hermopäätteet lähettävät selkärangankautta aivoihin signaali, joka ilmoittaa rakon tyhjentämisen tarpeesta. Virtsaamista voidaan kontrolloida myös tahdonalaisesti virtsaputken sulkijalihaksien, sfinktereiden, avulla. Virtsaaminen tapahtuu detrusorlihaksen sekä sulkijalihasten yhteistyössä, sulkijalihas rentoutuu ja detrusorlihas supistuu työntäen virtsan ulos rakosta. Virtsaamisen tarve ilmenee, kun virtsarakossa on 200-300 ml virtsaa. Kaikesta vuorokauden aikana syödystä ja juodusta nestemäärästä virtsan määrä on n. 80%

 

Virtsatiet loppuvat virtsaputkeen. Virtsaputki on kapea ja ohutseinäinen putki, josta virtsa tulee ulos. Miehillä ja naisilla virtsaputket ovat anatomisista eroista johtuen eri mittaiset. Miesten virtsaputki on n. 15-20 cm ja naisten 3-5cm pitkä. 

 

Jos missä tahansa osassa virtsateitä esiintyy toimintahäiriöitä, voi se aiheuttaa virtsankarkailua. Näissä tilanteissa syynä on pääsääntöisesti virtsaputken sulkijalihasten ongelma, munuaisten vajaatoiminta tai rakon hermotuksessa oleva häiriö.

 

Virtsankarkailun tyypit

Inkontinenssilla ei virtsankarkailulla tarkoitetaan tahatonta virtsankarkailua. Virtsakarkailu jaetaan neljään eri tyyppiin, ponnistusinkontinenssi, pakkoinkontinenssi, sekatyyppinen inkontinenssi ja ylivuotoinkontinenssi.

 

Ponnistusinkontinenssi johtuu yleensä heikentyneistä lantionpohjanlihaksista. Virtsankarkailua ilmenee ponnistusten yhteydessä, kuten yskiessä, nauraessa tai hyppiessä. Tämä on yleisempää naisilla kuin miehillä. Miehillä ponnistusinkontinenssia esiintyy pääsääntöisesti eturauhaseen kohdistuneiden toimenpiteiden jälkeen.

 

Pakkoinkontinenssissa virtsankarkailuun liittyy voimakas virtsaamisen tarve. Virtsankarkailua tapahtuu virtsaamiskertojen välillä tai hallitsemattomana koko rakon tyhjenemisenä.

 

Sekatyyppisessä inkontinenssissa esiintyy sekä ponnitus- että pakkoinkontinenssia. Karkailua tapahtuu yleensä fyysisten ponnistusten, yskän, aivastamisen yhteydessä ja siihen liittyy voimakas tarve virtsata.

 

Ylivuotoinkontinenssissa virtsarakon täyttyessä virtsarakko tyhjenee hallitsemattomasti. Syynä voi olla esimerkiksi ahtauma virtsaputkessa, jolloin virtsa ei pääse tulemaan ja rakko täyttyy. Ylivuotoinkontinenssi on yleisempää miehillä ja ahtaumia voi aiheuttaa esimerkiksi suurentunut eturauhanen.